Ylikartanon historia
Ylikartanon päärakennus 1890-luvulla.


Tilan historia on tiedossa 1400-luvulta, jolloin tilan maat olivat rälssimaita (rälssi ruots. frälse; frälsegods; frälst från skatt tarkoittaa erivapautta, ensi sijassa verovapautta). 1500-luvulla syntyi Retulan Kartano (Retula Gård), kun liitettiin useampi tila yhteen. Retulan Kartanon säätyläisaika päättyi vuonna 1816, kun kooltaan noin 750 hehtaarin tila myytiin kahdelle sukulaismiehelle Matti Matinpojalle ja Heikki Heikinpojalle. Samana vuonna toimeenpannussa isojaossa jaettiin maat ja tontit siten, että muodostui kaksi tilaa ja kummatkin puoliskot saivat nimen Puoli kartano ja arvalla ratkaistiin kumpi puoli kummalle tulee. Isojakotoimituksessa Matti Matinpoikaa kuitenkin syystä tai toisesta edusti hänen lankonsa Jussi Erkinpoika, joka oli Matti Matinpojan kanssa sopinut, että hän ostaa myöhemmin osan Matti Matinpojan puoliskosta. Näin syntyi kolme tilaa ja nykypäivään asti säilynyt Retulansaaren ryhmäkylä, jonka läpi kylänraitti kulkee. Ylikartano on kolmesta tilasta muodostuvan ryhmäkylän keskimmäinen tila. Matti Matinpojalle ja Hedvig vaimolle syntyi poika vuonna 1817, jonka nimeksi annettiin niinikään Matti, eli myös Matti Matinpoika, joka käytti sukunimiä Retula, Kartano ja Ylikartano. Hän käytti myös Matin ohella nimeä Matts. Itseoppineena luku-, kirjoitus- ja ruotsinkielentaitoisena ratsutilallinen Matti Matinpoika Retula valittiin vuoden 1863 valtiopäiville talonpoikaissäädyn edustajaksi. Valtiopäivät olivat Suomen autonomisen ajan toiset valtiopäivät ja edellisistä valtiopäivistä oli kulunut 54 vuotta. Matti Matinpoika Retula oli kahdentoista talonpoikaissäädyn edustajan joukossa myös ns. tammikuun valiokunnassa, joka oli eräänlainen yksikamarinen tynkäeduskunta, jonka tehtävänä oli valmistella varsinaisia valtiopäiviä.

Yhteys Retulansaareen oli vuoteen 1893 asti lautta- ja venekulun varassa, jolloin kolmen tilan ja kolmen vuoden yhteistyön tuloksena valmistui pengerretty silta. Sähkövalo puolestaan tuli saareen vasta 1940-luvulla.

Matti Matinpoika Retulan tyttären tyttärelle Alinalle syntyi kolme lasta. Lasten isä Kaarle Vaulo surmattiin Ylikartanossa sisällissodan viimeisenä kuukautena vuonna 1918 punaisten toimesta kun lapsista ainoa poika, nuorimmainen myös nimeltään Kaarle, "Kalle" oli 7-vuotias. Sisarukset kasvatettiin ja koulutettiin kuitenkin hyvin, vaikka jäivät isättömiksi nuorena. Tytöt valmistuivat maistereiksi ja poika koulutettiin agronomiksi. Tila siirtyi perikunnalta vuonna 1938 samana vuonna agronomiksi valmistuneen Kalle Vaulon haltuun. Kalle Vaulo kuitenkin kaatui Muolaan Kosenjoella hyökkäystaistelussa ja jäi kentälle 28-vuotiaana talvisodan ensimmäisenä kuukautena vuonna 1939. Filosofian maistereiksi valmistuneet sisarukset jättivät tuolloin uudehkot virkansa Talvikki Turussa ja Valvatti Helsingissä ja tulivat rakkaudesta kotitilaansa tilaa hoitamaan. Tätä tehtävää he sitten naimattomina hoitivat päätoimenaan yhdessä parhaan kykynsä mukaan vuosikymmeniä lähes 2000-luvulle asti. Lehmistä he luopuivat vasta vuonna 1996 ollessaan yli 85-vuotiaita.

Vain 10 vuotta aikaisemmin tilalla oli vielä 25 friisiläistä ja sk-rotuista lehmää ja 15 nuorempaa. Keskituotos lehmää kohden oli 5793 l maitoa ja rasva % 4,3, voirasva 238 kg. Ylikartanon karjaa oli osallistunut maatalousnäyttelyihin Hattulassa ja Hämeenlinnassa. Ylikartano siirtyi kylässä ensimmäisenä AIV-rehutuotantoon. Tilalla oli kaksi traktoria työkoneineen.

Vanhuuden tullen ja voimien hiipuessa sisarukset joutuivat tiukoissa taloudellisissa tilanteissa aika-ajoin myymään tilasta osia. Vuonna 1964 tilan pinta-ala oli 202,46 hehtaaria ja vuonna 1984 208,35 hehtaaria ja nyt enää reilu 20 hehtaaria.

Koulutuksensa mukaisesti sisarukset olivat kiinnostuneita historiasta. Talvikin pääaineena oli taidehistoria ja viitteitä harrastuksesta taiteeseen on aistittavissa jo nuoren Talvikin piirroksesta vaarilleen. 12-vuotias Talvikki oli valinnut huolellisesti piirroksensa aiheen miellyttääkseen vaariansa, sillä vaari käytti itsestään jo nuorena nimitystä rusthollarin poika ja Ylikartanon isäntänä rusthollari, kuten valtiopäivämies Matti Matinpoika Retulakin oli käyttänyt ennen häntä. Matti Matinpoika Retulan tyttären Mathildan mies eli sisarusten vaari, Kaarle Rantanen oli nimittäin tunnettu ja tunnustettu hevosmies.

Valvatin pääaineena puolestaan oli Suomen ja yleinen historia ja he rupesivat maataloustyönsä ohessa jo 1940-luvulla keräämän vanhaa esineistöä. Esineistön kasvaessa, ne sijoitettiin tilan mankelitupaan, jossa tänä päivänä on museoituna 1212 luetteloitua esinettä. Navetan ylisillä on lisäksi vanha puimakone, Valmet 20 traktori vm. -57, traktoriin kuuluvia työkoneita, hevosvetoiset rattaat, tukkirekiä, neljä rekeä, joissa yhdessä on tarinan mukaan kyyditetty C. G. Mannerheimiä, ja victoria-vaunut sekä trillat.





Ylikartano, Retulansaarentie 219, 13800 Katinala