Etusivu Historia Näyttelyt Konsertit Ympäristö Yhteystiedot
Ylikartano
Retulansaari vuoden 1842 pitäjän kartassa.


Ylikartano (Retula Gård) on yksityisessä omistuksessa ja sijaitsee Hattulan kunnan Retulansaaressa.
Ylikartanon rakennukset ovat pääosin 1800-luvulta ja muodostavat tavallaan umpipihan, jonka halkaisee tontin läpi kulkeva kylänraitti. Tilan vanhimpia rakennuksia ovat viljamakasiini vuodelta 1812 ja päärakennuksen runko-osa 1700-luvulta. Nykyasuunsa päärakennus valmistui vuonna 1887. Pääsisäänkäynnin kuistia on kuitenkin korjailtu 1900-luvun keskivaiheilla, jolloin se sai alkuperäistä kulmikkaamman muodon.

Maatilojen vanhat kivinavetat ovat oleellinen osa maaseudun rakennuskulttuuria ja siksi arvokkaita ja kunnossapitämisen arvoisia alkuperäisissä ulkoasuissaan. Valitettavasti ne eivät enää täytä nykyajan karjanpidon vaatimuksia ja uusien käyttötarkoitusten etsiminen vanhoille arvokkaille kivinavetoilla saattaa olla haasteellista.

Ylikartanon kivinavetta on 1860-luvulta ja oli ollut tyhjillään ja vailla käyttötarkoitusta lähes 30 vuotta. Vuoden 2012 aikana sen peruskorjaus saatiin valmiiksi. Katto uusittiin rakenteita myöten. Seinät korjattiin, rapattiin ja maalattiin sisältä ja ulkoa. Vanha lattia purettiin ja valettiin uusi ja samalla tehtiin ja asennettiin uudet ovet ja ikkunat. Välikatto uusittiin ja rakennettiin normit täyttäväksi ja rakennukseen vedettiin sähköt, vedet, viemärit ja koneellinen ilmastointi sekä lämpöjohdot.

Lopputuloksena on 1860-luvulta peräisin oleva kivinavetta, joka täyttää uudet säädökset nykyaikaisesta hevostallista.


Ylikartano ja Retulansaari ovat valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä ja perinnemaisemaa muinaismuistoalueineen. Tulisi ehkä hetken miettiä miten arvokas kulttuuriympäristö on muotoutunut. On selvää, ettemme me nykyiset sukupolvet ole tätä synnyttäneet, vaan olemme tämän saaneet lahjaksi monilta edellisiltä sukupolvilta.

Arvokas kulttuuriympäristö on seurausta usean sukupolven päätöksistä ja pyrkimyksistä, joita he ovat tehneet jokapäiväisessä elämässä. He ovat eläneet luonnon- ja taloudellisten arvojen ristiriidassa. ­- Kuten me nykyihmisetkin. - Kuinka arvokas kulttuuriympäristö sitten syntyi? - Mitä he ovat ajatelleet, jotka tämän saivat aikaiseksi? - Entä nykyihmisen panos? - Mikä on osuutemme? - Mitä haluamme osaltamme jättää tuleville sukupolville? - Puhtaaksi hakatut metsät, raivatut niityt ja sinileväiset järvet ja meret - vai jotain enemmän?

Avohakkuut esimerkiksi ovat yleistyneet vasta sotiemme jälkeen. Nykyään tiedetään, ettei kerran puhtaaksi hakattu metsä palaudu entiselleen enää koskaan. Parhaimmillaan syntyy vuosikymmenien kuluessa ”puupelto”, kun avohakkuualueelle istutetaan uudet taimet, mutta ei koskaan enää entisenlaista metsää.

Ylikartanossa on vielä aistittavissa edellisten sukupolvien arvomaailma ja henki. Näitä arvoja vaalii myös nykyinen isäntä, joka polveutuu suoraan suvuista Thegner, Gerdes, von Kirchner, Leijonstedt ja Gyllenborg, mukaan lukien skotlantilainen Lindsay-suku. Jacob Erik Lindsay oli kartanon omistajana vuodesta 1647 kuolemaansa saakka 1667.


Ylikartano, Retulansaarentie 219, 13800 Katinala