Ylikartanon historia
Ylikartanon päärakennus 1890-luvulla.
Kartanon historia on tiedossa 1400-luvulta, jolloin tilan maat olivat rälssimaita (rälssi ruots. frälse; frälsegods; frälst från skatt tarkoittaa erivapautta, ensi sijassa verovapautta). Vanhin tunnettu asiakirjamerkintä on vuodelta 1429. 1500-luvulla syntyi Retulan kartano (Retula herrgård), kun useampi tila liitettiin yhteen.
Göran Henriksson Stråbock till Judikkala (1552-1592) Sääksmäeltä oli ratsumiehenä 
Axel Kurckin lippukunnassa sekä Hattulan ja Vehmaan kihlakunnanvouti. Hän sai rälssioikeuden Retulassa oleviin maihin 3.11.1582. Rälssioikeustodistuksessa todetaan "hofman under 
Mårten Boijes fana, länge brukad mot Sveriges rikes fiende den tyrannen ryssen". Kartano oli Göran Henriksson Stråbockin jälkeen saman suvun hallussa lähes 1600-luvun loppuun.
Göran Henriksson Stråbockin isä oli Henrik Tasainen till Gerttula Raision pitäjästä. Stråbockin toinen vaimo Agnes Henriksdotter eli leskenä Jutikkalassa. Hän oli linnanvouti ja kihlakunnantuomari 
Henrik Jönssonin tytär. Henrik Jönssonin tilat oli Ahvenanmaalla Haga Saltvikissa ja Hulta Sundissa. Hagan hankinnasta on arkistoitu seuraavaa: "Denna gård var skatte och köpte Henrik Jönsson den af en borgare i Stockholm, benämnd Kettil Olsson, och gaf honom därför igen ett stenhus med standeverk i Brunnsgränden nest nedan Henrik von Yttrechts hus". Haga vaihdettiin myöhemmin Juhana Herttuan Germundö-tilaan samassa pitäjässä. Henrik Jönsson oli ansioitunut Kustaa Vaasan joukoissa tanskalaisia vastaan ja aateloitiin Kustaa Vaasan toimesta 1530. Henrik Jönsson toimi Kastelholman linnanvoutina ja Turun linnan käskynhaltijana. Hänellä oli myös voudin oikeudet Hämeessä ja Pohjois-Suomessa. Vuonna 1565 hän sai komennuksen kirjuriksi Liivinmaalle.
Göran Henriksson Stråbockin jälkeen tilat jaettiin siten, että pojat Erik Göransson sai Retulan ja vanhempi veljeksistä Henrik Göransson Jutikkalan.
Erik Göransson (1582-1642) till Retula lähti 1605 Liettuaan sotimaan ja palasi 1607 kotikonnuilleen ostamaan hevosia armeijalle. Hän sai verovapauden neljälle tilalleen Retulassa 21.7.1612. Kun hän jäi sotavangiksi Venäjälle, niin sillä välin oli tulipalo tuhonnut Retulan rakennukset. 1620 hän sai vaimonsa Anna os. 
Beckin Karanluoto-rälssitilan Vehmaisissa omistukseensa. Hän toimi vänrikkinä Karjalan rakuunajoukoissa ja 1626 hänet nimitettiin Savon rakkuunakomppanian ratsumestariksi ja vuonna 1635 Olavinlinnan komentajaksi.
Erikillä ja Annalla oli neljä lasta. Vanhin ja ainoa poika oli luutnantti Axel Eriksson till Retula, joka kuitenkin kuoli jo 1641 vuotta ennen isäänsä.
Suku on aateloitu 
Hufvudsköld-nimellä 10.9.1650.
Kartanon omistuksen jakoivat Erik Göransson till Retulan jälkeen oikeuden päätöksellä 30.10.1647 Erikin vävyt, kapteeni Hans Klick (1611-1670) ja majuri Jacob Erik Lindsay (1606-1667).
Hans Klick omisti myös Rantasalon säterin Rantasalmen pitäjässä. Rantasalmi oli vuoteen 1809 asti Ruotsin ja Venäjän rajapitäjä. Hans Klickin vaimo oli Margareta os. Hufvudsköld. Hansin ja Margaretan jälkeen Retulan kartano oli heidän pojallaan ratsumestari Hans Vilhelm von Klickillä. Hans Vilhelmin vaimo oli Anna os. 
Gyllenstake, joka oli Jakob Gyllenstaken tytär. Jakob toimi Turun meritullilaitoksen tarkastajana. Jakobin ja hänen vaimonsa Sara Eriksdotterin haudat ovat Turun tuomiokirkossa.
Jacob Erik Lindsay oli skotlantilaista aatelia. Hän osallistui sotiin sekä Saksassa että Etelä-Ruotsissa. Hän jäi sotavangiksi Tanskassa, mutta osti itsensä vapaaksi. Sen jälkeen hän palasi Suomeen ja toimi Karjalan rakuunarykmentin majurina. Jacob Erik Lindsay omisti myös Alapihlajan säterin Virolahdella. Hänen ensimmäinen vaimonsa Helena os. Hufvudsköld (1609-1666) on haudattu Virolahden kirkkoon. Jacob Erik Lindsay meni vielä uusiin naimisiin (1666) Johanna Leslien (k. 1691) kanssa, mutta Jacob Erik kuoli (1667) melkein heti häiden jälkeen. Jacob Erik Lindsay on haudattu Virolahden kirkkoon minne myös hänen kilpensä ripustettiin.
Nykyinen isäntä 
Karl-Henrik Jönsson polveutuu äidin puolelta 
Lindsay-suvusta Skotlannista. Lindsay-suvun vaiheet on tiedossa 1000-luvulle saakka. Ylikartano ostettiin tavallaan vuonna 2009 sukuun takaisin. Näin oli tehty jo kerran aikaisemmin, kun sisarpuolet äidin puolelta Matts Mattson (1766-1820) ja Anna Henricsdotter (1769-1852) vuonna 1816 ostivat tilan.
Kartanon omistus siirtyi 1691 Hämeen linnan komentajalle kapteeni Anders Andersson Berg(ius)ille, (k. 1723). Hänen vaimonsa oli Anna Maria os. 
von Meurman, (k. 1725 Retulassa). Molempien taustat olivat Ruotsissa. Andersin isä Anders Laurentius Bergius oli Nyköpingin pormestari ja äiti Engel Michelsdotter os. Thun oli ruotsalaista kauppiassukua. Anders ja Anna Maria oli vihitty Tukholmassa 6.11.1687.
Kartano siirtyi Anders Bergin jälkeen 1800-luvun alkuun asti tyttärien kautta seuraaville sukupolville. Vuodesta 1727 kartano kuului vääpeli Michael Wargentinille, joka oli Anders Bergin tyttären Katarina Johanna Andersdotterin puoliso. Tämän jälkeen kartano siirtyi 1729 toiselle vävylle sotakomissaari Johan Golinille ja sen jälkeen testamentilla 1753 Johan Golinin vävylle sotakomissaari Carl Johan Saxbeckille. Testamenttia käsiteltiin Pälkäneen, Sahalahden ja Kulsialan käräjillä 28.1.1754 ja 9.9.1754.
Carl Johan Saxbeckin (k. 1788) jälkeen kartano kuului hänen leskelleen Maria Elisabet os. Golinille (k. 1790 Retulassa). Heillä ei ollut aikuisiän saavuttaneita perillisiä ja kartano siirtyi 1791 lääninrahastonhoitaja Lars Johan Krookille. Hänen puolisonsa oli Ulrica Eleonora Saxbeck (s. 3.5.1756). Ulrican isä oli Frans Detlof Saxbeck ja Fransin veli Carl Johan otti jo lapsena orvoksi jääneen Ulrican kasvattityttärekseen.
Lars Johan Krookin veljen Karl Gustavin vaimo oli Maria Magdalena os. Harlund ja tämän serkku oli Sääksmäen Tarttilan Iso-Nikkilän talon rusthollari Henric Andersson. Henricin poikapuoli oli Matts Mattsson (1766-1820). Matts Mattsonin äiti Elisabeth Carlsdotter Iso-Nikkilä (k. 1828) eli lähes 90-vuotiaaksi ja oli naimisissa kolme kertaa. Hänen puolisonsa olivat Jöran Jöransson (k. 1759), Matts Andersson (k. 1767) ja Henric Andersson (k. 1799).
Matts Mattsson osti 1816 yhdessä siskopuolensa eli Anna Henricsdotter Iso-Nikkilän (1769-1852) ja tämän miehen Henric Henricsson Skinnarin (Heikki Heikinpoika 1763-1825) kanssa Retulan kartanon takaisin suvun piiriin. Kartano oli päätynyt vuonna 1801 Krook-suvun jälkeen ulkopuoliseen omistukseen ja muutamien lyhytaikaisten kauppojen jälkeen asessori Axel Hornborgille, jonka kanssa Matts Mattson ja Henric Henricsson Skinnari tekivät kaupat.
Samana vuonna toimeenpannussa isojaossa jaettiin noin 750 hehtaarin maat ja tontit siten, että muodostui
kaksi
tilaa ja kummatkin puoliskot saivat nimen
Puolikartano ja arvalla ratkaistiin kumman puoliskon sai. Isojakotoimituksessa Matts Mattsonia kuitenkin jostain syystä edusti hänen lankonsa Johan Ericsson (Jussi Erkinpoika 1779-1831),
joka oli Retulan naapurikylästä Monalasta Jussilan talosta. Matts Mattson oli oletettavasti sopinut, että Johan Ericsson ostaa myöhemmin osan Mattsin puoliskosta. Siten syntyi kolme tilaa ja nykypäivään asti säilynyt Retulansaaren ryhmäkylä,
jonka läpi kylänraitti kulkee. Ylikartano on kolmesta tilasta muodostuvan ryhmäkylän keskimmäinen tila.
Matts Mattsonille ja Hedvig vaimolle (1776-1832) syntyi poika vuonna 1817,
jonka nimeksi annettiin myös Matts, eli Matts Mattsson (Matti Matinpoika 1817-1869), joka käytti sukunimiä Retula, Kartano ja Ylikartano.
Itseoppineena luku-, kirjoitus- ja ruotsinkielentaitoisena
rusthollari Matti Retula eli Kartano
valittiin vuoden
1863 valtiopäiville talonpoikaissäädyn edustajaksi. Helsingfors Dagblad julkaisi
20.1.1862
valtiopäiväedustajien nimet. Valtiopäivät olivat Suomen autonomisen ajan toiset valtiopäivät ja edellisistä valtiopäivistä oli kulunut 54 vuotta. Matts Retula (Matti Retula) oli kahdentoista talonpoikaissäädyn
edustajan joukossa myös ns. tammikuun valiokunnassa, joka oli eräänlainen yksikamarinen tynkäeduskunta,
jonka tehtävänä oli valmistella varsinaisia valtiopäiviä.
Yhteys Retulansaareen oli vuoteen 1893 asti lautta- ja
venekulun
varassa, jolloin kolmen tilan ja kolmen vuoden
yhteistyön
tuloksena valmistui pengerretty silta. Sähkövalo puolestaan tuli saareen vasta 1940-luvulla.
Matts Retulan tyttären tyttärelle
Aliinalle
(kutsumanimi Maija) os. Rantanen (1872-1971) syntyi kolme lasta. Lasten isä
Kaarle Vihtori Vaulo
surmattiin Ylikartanossa sisällissodan viimeisenä kuukautena vuonna 1918, kun lapsista ainoa poika,
nuorimmainen myös nimeltään Kaarle "Kalle" oli 7-vuotias.
Sisarukset
kasvatettiin ja koulutettiin kuitenkin hyvin, vaikka he jäivät isättömiksi nuorina. Tytöt valmistuivat maistereiksi ja poika koulutettiin agronomiksi. Tila siirtyi perikunnalta 1938
samana vuonna agronomiksi valmistuneen
Kaarle Veli Uolevi Yrjänä Vaulon
haltuun. Hän kuitenkin
kaatui
Muolaan Kosenjoella hyökkäystaistelussa ja jäi kentälle 28-vuotiaana talvisodan alussa 23.12.1939. Filosofian maistereiksi valmistuneet
sisarukset jättivät tuolloin uudehkot virkansa
Talvikki
Turussa
ja
Valvatti
Helsingissä
ja tulivat rakkaudesta kotitilaansa tilaa
hoitamaan.
Tätä tehtävää he sitten naimattomina hoitivat päätoimenaan yhdessä parhaan kykynsä mukaan vuosikymmeniä lähes 2000-luvulle asti.
Lehmistä
he luopuivat vasta vuonna 1996 ollessaan yli
85-vuotiaita.
Tilalla oli 25 friisiläistä ja suomenkarjalehmää ja 15 hiehoa.
Keskituotos lehmää kohden oli 5793 litraa maitoa, rasva 4,3 % ja voirasvaa 238 kg.
Kartanon karjaa oli osallistunut maatalousnäyttelyihin Hattulassa ja Hämeenlinnassa.
Ylikartano siirtyi kylässä ensimmäisenä AIV-rehutuotantoon.
Tilalla oli kaksi traktoria työkoneineen.
Vanhuuden tullen ja voimien hiipuessa sisarukset joutuivat tiukoissa taloudellisissa tilanteissa aika-ajoin myymään tilasta osia. Koulutuksensa mukaisesti sisarukset olivat kiinnostuneita historiasta. Talvikin pääaineena oli
taidehistoria
ja viitteitä kiinnostuksesta taiteeseen on aistittavissa jo nuoren Talvikin piirroksesta vaarilleen.
12-vuotias Talvikki oli valinnut huolellisesti piirroksensa aiheen miellyttääkseen vaariaan,
sillä vaari käytti itsestään jo nuorena nimitystä rusthollarin poika,
kuten valtiopäivämies Matts Retulakin oli käyttänyt ennen häntä.
Matts Retulan tyttären Mathildan mies eli sisarusten
vaari
Kaarle Rantanen oli nimittäin
tunnettu
ja
tunnustettu
hevosmies.
Valvatin pääaineena oli Suomen ja yleinen historia. Arvostuksesta historiaa kohtaan he alkoivat maataloustyönsä ohessa
jo 1940-luvulla keräämän vanhaa esineistöä.
Esinemäärän kasvaessa ne 
sijoitettiin tilan
mankelitupaan,
jossa vielä tänäkin päivänä on
museoituna 1212 luetteloitua 
esinettä.
Navetan ylisillä on lisäksi vanha puimakone,
Valmet 20 traktori vm. -57,
traktoriin kuuluvia työkoneita, hevosvetoiset rattaat,
tukkirekiä,
neljä kirkkorekeä, joissa yhdessä on tarinan mukaan kyyditetty
C. G. Mannerheimiä,
ja victoria-vaunut sekä 
trillat.
1956 Kotiliesi N:o 10, Sisarusten kaunis kartano.
7.11.1997, Yle TV2, Kartanokeitoksia: Retulansaaren Ylikartano.
5.7.2017, Radio 1: Matti Johannes Koivu, Tulevaisuuksien historia jakso 1, 48 min. Ohjelmassa luetaan Ylikartanon 1800-luvun kirjeenvaihtoa.
12.7.2017, Radio 1: Matti Johannes Koivu, Tulevaisuuksien historia jakso 2, 48 min. Ohjelmassa luetaan Ylikartanon 1800-luvun kirjeenvaihtoa.
19.7.2017, Radio 1: Matti Johannes Koivu, Tulevaisuuksien historia jakso 3, 48 min. Ohjelmassa luetaan Ylikartanon 1800-luvun kirjeenvaihtoa.
26.7.2017, Radio 1: Matti Johannes Koivu, Tulevaisuuksien historia jakso 4, 48 min. Ohjelmassa luetaan Ylikartanon 1800-luvun kirjeenvaihtoa.
|
